Remppausta (jo nyt)

Ajattelin esitellä meidän kotia nyt hiukan, ainakin juuri sen parhaita puolia.

Muutimme uuteen kotiimme vajaa kaksi vuotta sitten.
Isoin mies rakensi taloa melkein kaksi vuotta (iso hatunnosta ja kumarrus hänelle siitä).

 Parasta meidän kodissa on ehdottomasti avara olohuone-ruokatila- keittiöyhdistelmä.  Tärkeintä itselleni oli saada juuri tämä iso ja yhtenäinen tila kotiimme.

 Keittiöstä meillä oli onneksi samanlainen näkemys heti perheen aikuisten kesken.
Halusimme paljon korkeaa kaapistoa, johon on keskitetty kaikki keittiökoneet symmetrisesti.
 Pidän myös siitä, että kahvinkeittimet yms. pienet keittiönlaitteet ovat piilossa, joten niille on kaapistoissa omat paikkansa.
 Tasoilla ei mielestäni  saa olla "ylimääräistä romua". Jonkun mielestä se näyttää ehkä liian kliiniseltä, mutta itse pidän siitä.
Meillä on isoimman miehen kanssa onneksi pelottavankin samanlainen käsitys siitä, mitä kotiimme haluamme.
Selkeitä isoja pintoja, säännöllisyyttä ja sopivasti kontrastia.Väreistä oli myös helppo päästä yhteisymmärrykseen, kodissamme on harmaata, vaaleaa puuta, beigeä ja valkoista. 

Halusimme molemmat myös kotiimme todella korkeata tilaa tuomaan vielä lisää avaruutta ja valoisuutta. Tämä korkea tila sijoittuu olohuoneeseemme.
Erityisesti pidän kodissamme myös harmaasta rapatusta takasta ja ilmavista portaista.

MUTTA, jostain syystä meidän vessassa on palmuja. Kyllä palmuja !
Vihasin niitä heti. En tiedä, miksi annoin edes laittaa ne sinne. Ehkä olin niin väsynyt siihen raksa-aikaan, että ajattelin "ihan sama laita mitä vain kuhan päästään muuttamaan".

Katselen palmuja mielummin, jossain Välimerellä kuin vessassa, joten nyt saa palmut kyytiä.
Halusin vessaan ehdottomasti puuta ja jotain kivoja hyllyjä.
Siivotessani niitä varastoja löysin muutaman paketin samaa vaaleaa saarni parkettia, jota meillä on lattiassa. Se sopii hyvin myös tähän tarkoitukseen ! Remontti oli siis halpa, ainoastaan lokerot piti ostaa. Nekin maksoi vain 21 euroa Tigerista.

Isoin mies oli onneksi hyvin myötämielinen toteuttamaan tämän ideani vastapalveluksesi juuri siitä varastojen siivouksesta :)

Tässä kuvia meidän "uudesta" vessasta. Tykkään tosi paljon !

Saarniparkettia ja lokeroita Tigerista

Leivontaa ja pinkki takki

Kevät tulee. Kevään tuleminen on saanut uusia ulottuvuuksia muutettuamme kerrostalosta omakotitaloon.  Odotan alkavia puutarhatöitä ja uusia istutuksia innolla.
Vähemmän innostava asia oli huomata, että isoin mies oli talven aikana kerännyt kaikki pihavarastot täyteen turhaa romua.
Olenkin joutunut käyttämään kaiken ylimääräisen ajan varastojen raivaamiseen, joten voitte syyttää siis isointa miestä siitä, että blogissa on ollut hiljaista ;D

Mitäkö olen touhunnut varastojen raivaamisen lisäksi?
Olen ollut pohjattoman ylpeä  siskostani hänen saavuttaessaan jo toistamiseen Suomen mestaruuden.

Olen löytänyt uudestaan innostuksen leipoa. Pidin muutamalle ystävälle ja heidän siipoilleen kakkuillallisen, jossa kokeilin kaikkea uutta. Oli ihana panostaa oikein kunnolla ja nauttia herkuista hyvässä seurassa.

Hain sinne kouluun. Toivon niin, että pääsisin sinne. Päivä päivältä alkaa tuntua enemmän siltä, että mun on PAKKO päästä sinne. En vaan voi tyytyä olemaan siinä ammatissa, minkä olen jo opiskellut.  Turhauttaa, että on kuluttanut elämästään aikaa niinkin paljon "turhaan".


Olen mä ehtinyt myös ommella, mm. NEON PINKIN takin. Kyllä takki on pinkki. Vaikka kammoan pinkkiä ja vaaleanpunaista. Siitä tuli silti lempparini.

Tämän kevään väri

Viime kevään väri meillä oli keltainen. Ihastuin keltaiseen tosin niin paljon, että se roikkui lempivärinä ihan jouluun asti. Ei se inhokki vieläkään ole, mutta nyt kaipaan jo vähän vaihtelua.

Viime vuonna ompelin ja neuloin paaaljon keltaista pojille ja itselleni. Kodin sisustuksessa yhdistelin keltaista valkoiseen, harmaaseen ja mustaan. Kotona vilisi keltaisia takkeja, housuja, tyynyjä ja tauluja. Poikien kynnet piti lakata keltaisiksi.

Keltainen vuosi oli ja meni. Jokin uusi väri oli saatava tilalle. Aluksi en keksinyt mitään ja ajattelinkin, että tyytyisin vain harmaaseen, valkoiseen ja mustaan.

Sitten mieleeni tuli hento mintunvihreä. Yhdistettynä tietenkin noihin edellä mainittuihin.  Yleensä en ole oikein pastellivärien ystävä,mutta jokin tuossa kokoonpanossa viehätti.  Aiemmin olen vältellyt vihreän sävyjä, mutta tuo mintunvihreä kolahti.
Ensi vuonna meidän väri on sitten varmaan aina vihaamani pinkki/vaaleanpunainen ;)

Hento mintunvihreä on siis meidän tämän kevään väri ! :)

Mintunvihreä kevät on lähtenyt hyvin käyntiin ommellen uusia vaatteita ja virkaten aiheeseen sopivia asusteita. Kynsilakka puuttuu vielä, samoin taulu, mutta eiköhän tämä puute korjaannu hetkessä.

samanlaisia vaatteita

Eräs äiti sanoi mulle kerran, että äiti joka pukee lapsensa samanlaisiin vaatteisiin ei halua nähdä lapsiensa persoonaa. Sellainen äiti kuulemma haluaa tehdä lapsistaan samanlaisia. Lapsia ei kuulemma myöskään erota toisistaan.
Olin hiljaa.

Itse tykkään tehdä pojille samanlaisia vaatteita, usein kuitenkin lisään niihin jotain pientä, mikä tekee ne erilaiseksi.
Pojat myös tykkää samanlaisista vaatteista. Varsinkin juuri nyt on tuntuu olevan erityisen tärkeää, että pojat saa syödä samaa ruokaa, saavat leikkiä samanlaisilla leluilla ja saavat pukeutua samanlaisiin vaatteisiin.

Eurokangas myy ihania printtitrikoita.

Tämä äiti varmaan olisi kauhuissaan kun kuulisi, että meillä pojat pukeutuu usein samanlaisiin vaatteisiin. Eikä se edes riitä. Meillä myös äiti pukeutuu poikien kanssa samanlaisiin vaatteisiin           ( harvemmin onneksi). Isoin mies ei sentään lähde tähän "persoonattomuuteen" mukaan. 

Onneksi kuitenkin vielä tästäkin huolimatta tunnistan poikani.
 Tunnistan edelleen myös heidän temperamenttinsa ja mielenkiinnonkohteet.
 Kutsunkin tätä "persoonattomuutta" meidän tiimiksi ja samanlaisia vaatteita meidän "tiimipaidoiksi".
Ja meidän tiimi on tiivis ja täynnä erilaisia persoonia ja välillä liiankin eriäviä mielipiteitä.

Kesävaatetta pakkasen keskellä

Isoimmalla miehellä on matkakuume. Paha sellainen ja se oireilee jatkuvasta, paitsi kesällä.
Itse taidan olla koti-ihminen. Tykkään katsoa illalla telkkaa ja neuloa. Rakastan käydä ostamassa uuden kankaan ja tehdä siitä jotain ihanaa.
Se on äärimmäisen palkitsevaa istua ja katsoa telkkaria illalla kun on koko päivän touhunnut poikien kanssa. Pienet asiat tekee onnelliseksi.
Neulominen, ompeleminen, ystävät,kaikki kolme poikaa, sisko, perhe, hyvä juusto viikonloppuna ja kuntosali aamuisin seitsemältä.

Toki lomallakin on kivaa, mutta vähintääkin viimeisinä lomapäivinä alan kaivata noita edellä mainittuja. Pelkään myös lentämistä, pelkään tsunameja, enkä myöskään halua joutua sairaalaan ulkomailla.

Suunnitelmissa on nyt kuitenkin lähteä lomalle, todennäköisesti jonnekin päin Aasiaa, koska muualla ei ole riittävän lämmintä tähän vuodenaikaan, tai ehkä Amerikkaan.
Olenkin siis alkanut nyt henkisesti valmistautua matkaan.

Tähän henkisen valmistautumisen lisäksi oon tyhjennellyt myös kangaspinoja ja ommellut niistä kesävaatteita lomalle.  Yritän myös ajatella niitä loman positiivisia puolia kuten ihanaa ruokaa ja yhdessäoloa perheen kesken enkä vain sitä lentomatkaa.

lippapipo aikuisella

Oon tehnyt paljon lippapipoja pojille. Oikeastaan olen tehnyt viimeisen vuoden vain lipallisia päähineitä.  Lippahattuja meiltä löytyy jokaiseen vuodenaikaan. Lippahattuja eri variaatioilla. Tupsuilla ja ilman. Farkusta, trikoosta, froteesta, puuvillasta ja villasta.

Äidiltä ei tosin löydy yhtään lippahattua.
Ajattelin, että ehkä se on liian lapsellinen aikuiselle. Kangasta en sentään valinnut poikien pinosta.

Lippapipoon käytin harmaata ja mustaa villaista kangasta, jota oli jäänyt lojumaan tilkkulaatikkoon. Vuoreksi laitoin jämä trikoota.

Lippapipon tekeminen on helppoa.
Tarvitset suorakulmanmuotoisen kaitaleen kangasta, joka on leveydeltään hieman lyhyempi kuin päänympäryksesi. Lisäksi tarvitset ympyränmuotoisen kappaleen sekä lippakappaleen.

Lippapipon kokoaminen aloitetaan ompelemalla suorakaitaleen toinen pitkä sivu kiinni ympyrään. Sitten ommellaan kaitale ympyräksi. Lippaa varten tarvitset hieman tukikangasta. Ompele lippa kiinni pipoon. Toista sama alusta trikoisella vuorikankaalla, mutta jätä kääntöaukko.
Ompele vuorikangas ja päällikangas toisiinsa oikeat puolet vastakkain pipon alareunasta. Käännä pipo oikein päin kääntöaukon kautta. Tikkaa kääntöaukko kiinni. Lisää tupsu. 

Pieniä muutoksia sisustukseen

Meidän kodissa keittiö ja olohuone on yhtä suurta tilaa. Juuri tämä tila on meidän kodin paras paikka! Rakastan sisustamisessa isoja avaria tiloja.
Voisin kuvitella asuvani asunnossa, jossa olisi mahdollisimman vähän väliseiniä. Lahdessa oli kerran myynnissä ihana vanhaan tehtaaseen tehty loft- tyyppinen asunto ja se kyllä hurmasi mut täysin !
Juuri tämän avara keittiö-olohuone mahdollistaa sen, ettei emännän tarvitse juhlissakaan häärätä yksinään vaan voi samalla seurustella vieraiden kanssa.

Tällä kertaa siis jotain muuta kuin tekstiä ompelusta. Tämä johtuu niinkin pienestä asiasta kuin ihanasta keltaisesta tuolista, jonka löysin Patinasta eilen.
 Keltainen sopii myös hyvin kevääseen ja kevätfiilistelyyn. Meillä näet kevään odotus  alkaa heti joulun jälkeen. Talvi on ihan kiva jouluun asti, mutta sitten se saisi jo todella olla ohi !

 

Kuvatessani kotimme kivoja juttuja huomasin kuvaavani kierrätettyjä tai itsetehtyjä tavaroita. Mihin on hävinnyt ne mieheni keräämät arvotaulut tai design huonekalut? Hmm.. oon tainnut siirtää ne varastoon (eli ompeluhuoneeni nurkkaan tai lasten vaatekaappiin).  Iso tuplakupla möllöttää vielä olohuoneen nurkassa ja itsetehdyn taulun vierässä on joku "tunnettu".  Tämä "tunnettu" tosin sai iskun kun sukulainen kysyi onko sekin esikoisen ja mun taiteilema ;D

Tuplakuplan tuomasta valosta taas pidän niin kovasti että se saa vielä olla olohuoneessa vaikka se onkin jotenkin kulunut juttu jo.

Ennen jaksoin innostua design tavaroista ja huonekaluista. Nyt innostus niihin on jotenkin lopahtanut.

Nuo söpöt pahviset eläinhahmot löysin lahtelaisesta Puodista, joka myy ihania vintagevaatteita, kukkia ja suomalaista käsityötä. 

Vaihdoin sen "tunnetun" taulun viereen nyt mustavalkoisen taulun, jonka lause "sinun arkesi on jonkun lapsuus"  kolahti itseeni voimakkaasti. Lause tuli vastaan Facebookissa ja jokin siinä kolahti.Tuntuu, että elää arkea ja mielessä on aina jokin tapahtuma (pienikin edes). 

Oikeasti se arki on juuri se, mikä tekee elämän. Haluan yrittää antaa pojille lapsuuden, jota heidän on mukava muistella. Sen ei tarvitse olla ikuista Hoplopia ja uusia leluja vaan sitä ihan tavallista rauhallista arkea. Kun miettii omaa lapsuuttaan muistan sen, kuinka iskä vei uittamaan kaarnalaivoja ja äiti oli leiponut pullaa kun tulin koulusta. Jotain sellaista haluan antaa omillekin pojille.

Ihanaa viikonloppua !