torstai 30. lokakuuta 2014

Munakennot seinälle !

Meillä syödään tolkuttomasti kananmunia ja kennoja kertyyn nopeasti. Muutama kuukausi sitten yritin taas tunkea kennoja liian täyteen keräyslaatikkoon. Ajattelin voisiko näistäkin tehdä jotain kivaa? Muutama vuosi sitten saimme joululahjaksi kennoista tehtyjä sytykkeitä. Ne oli kyllä kauniita, mutta itse en niin hetkellisen ilon takia viitsi ruveta askartelemaan :D

Ruusuja ajattelin kennoista tehdä heti alusta alkaen, mutta millä muulla tavalla niitä voisi hyödyntää kuin takan sytykkeenä? Silloin lähti alulle ajatus taulusta.

Valitsin taulupohjaksi suurimman kaupasta löytyvän pohjan, 70cm x 100cm.
Vaikka meillä syödäänkin kennollinen munia päivässä vei ruusujen kerääminen silti paljon aikaa. Motivaatiokin oli siinä samalla kadota, sillä yleensä haluan saada ompelukset ja muut projektit valmiiksi päivässä ;)

Maalasin pensselillä ruusut beigeiksi, harmaiksi ja valkoisiksi. Pensselillä maalaaminen oli myös ihan liian hidasta ja suosittelenkin maalaamaan ruusut suihkuttamalla.

Lopulta kahden kuukauden jälkeen sain taulun vihdoin valmiiksi ja ihana siitä tuli !



Tässä vielä ohje ruusujen tekoon:

- Revi "kupit" kennoista ja revi kansi suikaleiksi.
- Yhteen ruusuun tarvitsen kaksi "kuppia" ja yhden soiron. Liimaa "kupit" sisäkkäin ja lopuksi liimaa rullalle pyöritetty soiro kuppien sisään. Helppoa ! :)





maanantai 13. lokakuuta 2014

Mekko

Viikonloppu oli ihana ! Siitä piti huolen pikkusisko. Kiitos vielä siitä rakas <3 Oon niin kiitollinen siitä, että oon saanu just sut pikkusiskokseni.

 Viikonloppu meni siis ihan muissa puuhissa kuin ommellessa, mutta tänään nyt vihdoin viimeistelin loppuviikosta valmistuneen mekon. Kangas on ihanaa Marimekon puuvillaa.

Olin melko skeptinen aloittaessani projektia ja yritin etsiä kaavalehdistä mahdollisimman helppoa kaavaa. Helppo kaava löytyikin, mutta se ei ollut lainkaan sitä mitä etsin.
 Päätin siis yrittää hieman haastavampaa, mutta kaunista mekkoa.

Lastenvaatteita olen ommellut pidempään, mutta tämä ompeleminen itselle on minulle uusi juttu. Oikeastaan se alkoi vasta siitä ostokiellosta eli sitä on jatkunut nyt reilun kuukauden.

Vaikka ompeluksia itsellekin on nyt syntynyt kiitettävällä tahdilla olen vältellyt puuvillakankaita ja muoto-ompelua. Olen suosinut löysiä malleja ja joustavia materiaaleja. Olinkin siis epävarma leikkauksien asettumisen suhteen.

Sain kuitenkin leikkaukset asettumaan oikeisiin kohtiin ja mekosta tuli muutenkin aivan ihana ! Mikä onnistumisen tunne taas !
 Tämä johti siihen, että ompeluhimo on entistä kovempi sillä nyt sain itseluottamusta kokeilla muitakin vastaavia malleja.
Lisäksi en malta odottaa, koska pääsen seuraavan kerran kangaskauppaan ja niiden kangaspakkojen ääreen, joita ennen kaihdin.

 Juhlia ei vain taida olla niin paljon kuin visioita mekoista olisi ! :D Mutta eikö se niin ollut, ettei samaa mekkoa voi käyttää useaa kertaa?
Minä taidan ainakin toteuttaa tätä ajatusta sillä nyt on niin kova vimma tehdä kaikki ne mekot, mitä luulin etten osaisi tehdä ! :)



torstai 9. lokakuuta 2014

Ilosta ommella

Aloitin ompelun kesällä 2013 ajatuksena vain tehdä pojalle tilkkutäkki uuteen ison pojan sänkyyn. Lainasin mummoni vanhaa Singeriä, joka katkoi langan minuutin välein. Hermot siinä meinasi mennä, mutta sain peiton valmiiksi.

Ajatus ompelemisen ilosta jäi kytemään vaikka minun ja tuon vanhan Singerin kohtaaminen oli tuskainen. Lahdessa lopetti syksyllä 2013 ompelukonekauppa, jossa kävin kokeilemassa Berninan saumuria. Se oli rakkautta ensi kokeilulla.
Vanha Singeri ja tämä kaupan Bernina olivat kuin yö ja päivä. Ihastuin. Uuden Berninan hinta ei vain ollut opiskelijabudjettiin kovin ihastuttava.
 Mieheni RAKASTAA vertailla netissä tuotteiden hintoja ja pian hän löysikin ompelijan paratiisin Karnaluksin Virossa.
Syksyllä 2013 sainkin syntymäpäivälahjaksi Berninan ja sen jälkeen elämäni on ollut paljon värikkäämpää ja mielikuvituksellisempaa.

Aloittaessani ompelun olin täysin ummikko, mutta kaavalehtiä ja ompelukirjoja selailin ahkerasti ja taidot karttui koko ajan.
Vaatteita alkoi syntyä yli omien tarpeiden.

Lahdessa järjestetään joka joulu suuret joulumarkkinat, joissa käsityöläiset myyvät tuotteitaan. Ajatus heräsi. Olisiko minusta ja tekeleistäni sinne? Onko vaatteeni tarpeeksi hyviä ja oikeanlaisia?
 Otin haasteen kuitenkin vastaan vaikka olin epävarma taidoistani.
Markkinat menivät kuitenkin hyvin ja sain kehuja vaatteistani.

Ompelu on tuonut mukanaan onnistumisen tunteita niin paljon.
 Kotini on ehkä sotkuisempi ja langanpätkiä pursuilee ompeluhuoneestani, mutta tämä äiti on iloinen ja ajatuksissa on aina joku uusi ompelus.
Vaatteeni ovat rakkaita ja juuri sellaisella kuosilla ja mallilla kuin haluan. Kun joku kehuu poikien vaatteita tai omiani pieni ylpeys tekemisestään nostaa päätään kun vastaan: "ihan itse tein ".


Kiitokset siis tuolle mummon vanhalle Singerille siitä, että herätit kipinän :)

Eilen ostin ihanat Uhana designin korvakorut lahtelaisesta Puodista. Herkullisia värejä oli todella paljon, mutta päädyin nyt aluksi näihin.


tiistai 7. lokakuuta 2014

Takki (taas)

Oon nyt päässy oikein vauhtiin näiden takkien tekemisessä. Tein harmaan tikkitakin kaveriksi sille Marimekon ihanuudelle.

Kaavaksi otin Ottobren lepakkopaidan kaavan, jota muokkailin sopivaksi. Oon tykästynyt tuohon lepakkopaita kaavaan hurjasti ja oonkin tehnyt sillä suurimman osan paidoistani. Se kun on juuri sellainen mistä pidän, löysä ja simppeli.

Uuden takin tarve lähti oikeastaan juuri siitä, että noita lepakkohihaisia paitoja on niiiiin paljon. Tuntui, että tuohon kapealinjaiseen Marimekon kankaasta tehtyyn takkiin ei mahtunut mukavasti sisälle minä sekä suuret paitani  :D
Se takki sopii paremmin ei lepakkohihaisten paitojen kanssa (joita niitäkin onneksi löytyy).







Tähän uuteen lepakkotakkiin nyt mahdun isojen paitojeni kanssa juuri sopivasti. Kangas on karheapintaista tikkikangasta Eurokankaan valikoimasta. Halusin taas tekeleeseen jotain piristystä (=keltaista), joten laitoin taskuihin pientä väriä. Lisäksi jätin takin hihat vajaamittaisiksi, koska sain mummoltani ihanat raidalliset pitkävartiset lapaset, jotka sopii takin ja minun värimaailmaan täydellisesti. Löysin myös talvivaatteiden seasta juuri samoilla langoilla viime vuonna tehdyn kaulaliinan, joka sopii myös kokonaisuuteen :) Jotain hyvää tästäkin, että aina tekee samoilla väreille kaiken :D







maanantai 6. lokakuuta 2014

Ihana päivä

Tänään on mun synttärit ja oonkin saanut paljon onnentoivotuksia ihanilta ihmisiltä :)
Kaikki mun kolme miestä (kaksi pientä ja yksi iso) oli tehneet mulle jokainen oman kortin, niin hellyyttävää <3  Esikoinen oli myös askarrellut mulle käsikorun puuhelmistä ja tietysti käyttänyt äidin lempivärejä, paljon keltaista ja vähän mustaa.




Posti toi myös erään ihanan ystävän onnittelut ja kauan puuttuneen linssisuojan kameraan. Ihanaa kun on ystäviä, jotka hoitavat liian pitkälle venyneitä asioita eteenpäin ;)

Aiemmin puhuin lahjasta, jonka itse valitsin Tallinnasta. Tänään sain sen vihdoin ja yhtä ihana se oli kuin viime näkemälläkin. Suurin mieheni oli paketoinut sen söpösti Hello Kitty paperiin (jota en voi sietää, mutta olihan se hellyyttävää silti).

Söpöstä paketista paljastui siis ihanan rouhea Anu Samarüütelin suunnittelema vetoketjuista tehty kaulakoru, johon ihastuin heti nähdessäni sen eräässä putiikissa Tallinnassa.





Eräiden toisten juhlien kunniaksi ostin myös Eurokankaasta ihanaa hopeanhohtoista kangasta, josta tapani mukaan tein taas jotain löysää ja roikkuvaa :D
Oon jo kymmenen vuotta pukeutunut näin, aina pitää olla löysä yläosa. Iso villapaita ja pillifarkut siinä on mun luottovaatteet.

Koska kangas oli mielestäni  niin upea se ei tarvinnut  mitään kikkailuja. Lepakkohihainen selästä syvään uurrettu yksinkertainen mekko/tunika.

Syy siihen, miksi se on selästä syväänuurrettu paljastuu marraskuussa :D Sen verran voin valottaa, että tatuointi se on, mutta millainen niin sen näette vasta valmiina :)





Mulla on myös paha hiusongelma päällä. Kuten kuvasta näkyy mulla on liukuväri tummasta vaaleaan. Tukka oli mahtava aluksi, mutta nyt kun oma väri on kuitenkin se vaalea niin mun liukuväri on nykyään vaalea-tumma-vaalea ja se ei todellakaan toimi ! :D
Joten nyt ensiavuksi tein tuosta samaisesta kiiltävästä kankaasta pannan, joka peittää tämän hiusongelman. Näitä pantoja tulee tehtyä varmaan moooonta sillä en todellakaan tiedä, mitä tekisin seuraavaksi tälle tukalla :D