Usein tämä suurin mies saa sappeni kiehumaan sillä, että asioiden aloittaminen kestää ikuisuuden. Mutta sitten kun hän pääsee vauhtiin syntyy tarkkaa ja täydellistä jälkeä, toisin kuin minulla ;D
Hänen häpeilemätön rehellisyytensä saa poskeni punoittamaan muiden seurassa. Usein kakkuni ovat ihan ok, mutta silloin kun ne on hyviä ne todella on sitä.
Hän on rauhallinen ja harkitseva, minä taas tunteellinen ja äkkipikainen. Kun meillä riidellään niin minä riitelen ja hän kuuntelee, kunnes tunnen itseni tyhmäksi paapatukseni keskellä.
Onneksi kumpikaan ei ole pitkävihainen ja minä osaan pyytää anteeksi.
Isi harkitsee ja vertailee ikuisuuden haalarien ominaisuuksia keskenään, äiti ostaa, koska väri oli kiva.
Välillä tuntuu, että me ollaan kuin yö ja päivä jossain asioissa. Toisaalta tunnen, että me täydennetään juuri sopivasti toistemme puutteet.
Kun minä hermostun, hän pysyy rauhallisena. Kun minä haluan muodikkaat kirjavat vaunut, hän ehdottaa tuttuja ja turvallisia mustia.
Hän on hyvä ja turvallinen isä pojille, vaikka löydänkin heidät katsomasta televisiota karkkia syöden vaikka piti ulkoilla. Hän on paras isi meille.
<3
Tässä tunnelmia viikonlopulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit on tervetulleita ! :)